Elämisen sietämätön keveys ja muuta hömppää,Migreeni,Rakkauden pilvilinnoja ja kyyneliä
Jokainen aamu on tavallaan aina uusi taistelu. Suurin taistelu on jokapäiväisen kivun kanssa. Tuo elämää hallitseva krooninen migreenisärky määrittää päiväni ja oikeastaan välillä elämäni. Aian kun koitan ”kapinoida” vastaan, saa kärsiä vielä enemmän. Elämän pitäisi olla mautonta ja hajutonta, mutta siinä ei aina onnistu. Rakastan valvoa myöhään, rakastaisin nukkua pitkään..mutta kumpaakaan en voi tehdä ilman että kivut lisääntyvät. Nyt kokeilussa on uusi estolääke migreeniin ja tällä hetkellä viimeinen mitä ei ole kokeiltu. Nyt on aloituksesta 8pv ja ei mitään helpotusta havaittavissa. Annosta nostetaan vielä parin pv päästä, mutta en enään usko että mikään veisi kipua pois.Haaveet elää mutta ei kovinkaan suurina. Eniten ärsyttää työvoimatoimiston suhtautuminen kipu ihmiseen.. nyttenkin odottaa kurssi jolla tehdään viikko työhakemuksia ja tällä hetkellä tekee tiukkaa selvitä jokaisesta päivästä kotona. No onneksi kohta on omalääkärille aika jos saisin sairasloman ja haettua sairaspv rahaa niin helpottaisi hetkeksi. Toki hoitotyötä haluaisin tehdä, mutta näillä kivuilla se on mahdotonta.
Rakkaus..en tiedä voiko vielä puhua rakkaudesta mutta elämääni on tullut mies joka on erittäin rakastava ja huolehtiva ja välitän hänestä hyvin paljon. Elämässäni on ollut jos jonkinmoista kaksilahkeista..ja en halua enään yhtään jota pitää kaitsea kuin pikkulasta hiekkalaatikolla. Kipeänä ollessaan on niin vaikeaa antaa huomiota toiselle..vaikka kuinka haluaisi on aina se kipu joka peittoaa kaiken muun.
Miehet elämässäni..siitä saisi vaikka kirjan. Oikeastaan en elämässäni kadu kuin yhtä asiaa. Kun jätin ihmisen elämässäni taakse,enkä nähnyt että vierelläni oli kaikki se mitä tarvitsin. Huomasin sen liian myöhään enkä enään koskaan voinut korjata asiaa. Sen tunteen kanssa joudun elämään lopun ikäni ja kantamaan sitä itsessäni. Se asia on pitänyt vain hyväksyä ja jatkaa elämää. Joskus kirjoitan siittä vielä enemmän, mutta se vaatii aikaa. Nyt vierelläni on kuitenkin ihminen kelle annan mahdillisuuden tulla elämääni ja vierelleni, ja se tuntuu tällä hetkellä hyvälle. Ja nyt se riittää. Elämää ja ihmisiä arvostaa erilailla kun ymmärtää muutaman asian. Aina tapaaminen voi olla se viimeinen ja sanotut sanat ne joita kadut vielä vuosien päästä, joten mieti tarkkaan elämässä mitä haluat. Älä odota huomiseen. Tälläistä tänään, elämä jatkuu, päivän kerrallaan.. ♥